Luulen, että olen ymmärtänyt ja nyt tämän projektin alun myötä jopa sisäistänyt laihdutuksen ja kunnon kohottamisen yksinkertaisuuden. :D Me jokainen tiedämme miten laihdutus tapahtuu: kuluta enemmän kuin syöt. Me tiedämme, että kunnon kohottamisen a ja o on säännöllisyys. Miksi nämä asiat ovat meille sitten joskus niin vaikeita??

Olen monestikkin ennen tätä projektia yrittänyt kiinteytyä entisiin mittoihin huonolla menestyksellä. Parikymppisenä olen ollut hoikka ja urheilullinen, aktiivisen liikuntaharrastuksen vähennyttyä muutuin löysäksi hoikaksi ja nyt viime vuoden jälkeen ei voida sanoa enää hoikaksikkaan, kun painoa ja sitä löysää on tullut niin paljon. Viime vuonna löysyys alkoi ärsyttämään minua toden teolla ja päätin tehdä asialle kunnolla jotain. Aloitin usein ns. kiinteyttämisprojektin, liikuin todella paljon ja söin vähän, projektit loppuivat aina ennen kuin ne edes kunnolla pääsivät alkamaan. Vuoden aikana tämän jojoilun johdosta tuloksena oli noin kahdeksan ylinmääräistä lisäkiloa. Että olipas se laihduttaminen helppoa, NOT :D

Mikäs sitten meni pieleen? Pääsyyt mahtaa olla kiire, epäsäännöllisyys ja kaikki tai ei mitään -tyyli. Yritin aina kiinteytyä mahdollisimman tehokkaasti ja mahdollisimman nopeasti. Mietin aina ja kyllästytin mieheni pohdintoihin, että jos liikun näin ja näin paljon niin kiinteydynkö varmasti, nopeasti jne. Suunnittelin aina niin tehokkaan liikuntaohjelman, ettei sitä millään jaksanut noudataa paria viikkoa pidempään, eikä kunto sillä sitten kohonnut ollenkaan. Ajattelin, että on ihan turhaa liikkua vähän/kohtuullisesti vaan vain kunnon TEHOKAS liikuntaohjelma auttaa. En olisi voinut olla enemmän väärässä, kuten myös suhteessani ruokaan. Vähensin aina syömisiäni todella vähäksi, vaikka välillä saatoin syödä kuitenkin jotain herkkuja. Nyt tammikuussa kun en ole syönyt ollenkaan herkkuja olen miettinyt sitä, että on se ollut älytöntä mulla aiemmin kun olen muka laihduttanut, enkä ole syönyt paljon mitään oikeaa ruokaa, koko ajan kauhea nälkä ja sitten olen saattanut vetää jotain karkkia ja suklaata nälkään. Jos olisin käyttänyt niistä saamani kalorit terveelliseen ruokaan olisin ollut kylläinen, enkä olisi välttämättä repsahtanut mässäilemään kokonaan herkuilla ja siten lopettanut laihdutusta kesken. No onneksi kokemuksista oppii ja nyt uskon, että olen sellaisella pysyvällä polulla, jota seuraten tulen saavuttamaan sen mitä haluan.

Mutta niin onko se laihdutus tai kunnon kohottaminen nyt sitten tosiaan niin helppoa? Voisin vastata siihen, että on ja ei. On helppoa kun vaan jaksaa ajatella pitkällä tähtäimellä, noudattaa tavoitteita, olla kärsivällinen ja sinnikäs. Mutta toisaalta taas ei, kun aina ei vaan ehkäpä vaan jaksa noudattaa tavoitteita. Voi tulla hetkiä jolloin joku elämässä ei menekkään niin kuin pitäisi, tai jos ajatellaan ihan arkipäivää niin joka kuukausikin naisilla on SE aika jolloin herkkuja on hyvin vaikea vastustaa ja repsahdus on hyvin lähellä. Mutta niin, haittaako se jos joskus tulee pieni tai vähän isompikin repsahdus, jos vain olis sinnikäs ja jatkais sitten siitä projektia taas eteenpäin. Eikä ajattelis kuten aiemmin olen ajatellut, että nyt kun söin suklaapatukan niin sama syödä sitten tänään ihan mitä vaan ja ahmia herkkuja sen mitä kerkeää, tai pahimmassa tapauksessa laittaa koko viikko pilalle ja päättää, että aloitankin laihdutuksen maanantaina sitten taas. Täytyy vaan hyväksyä se, että jokaiselle meille sattuu repsahduksia ja ajatella, että voittaja on se joka ei jää siihen ja jatkaa projektia koko ajan niistä huolimatta!

Ps. Tänään reippailin kunnolla, sauvakävelin 40minuuttia ja tein lihaskuntotreenin 40min mieheni levytangolla, mutta siitäpäs lisää sitten sunnuntaina viikkoraportissa. :)