Aamulla tuntui niin hoikalta olo, että oli pakko kokeilla lempifarkkujani jalkaan, joita en ole voinut käyttää pitkään aikaan, koska ne ei ole mahtunut päälle. Arvatkaas miten kävi? :) Farkut menivät jalkaan ja jopa kiinni kun oli hengittämättä :D Eli kyllähän ne puristi ja ei niitä olisi voinut jalkaan jättää, ei todellakaan. Mutta mahtava tunne kun nappi meni kiinni, oikealla tiellä siis ollaan! Ainakin mahan turvotus on kadonnut kun oon syönyt kevyemmin :)   

Jotenkin tää laihduttaminen tuntuu nyt liian helpolta. En ole laskenut kaloreita, nälkä ei ole vaivannut ja ei oo tehnyt vielä yhtään mieli herkkuja, vaikka mies on syönyt pähkinöitä, raksuja ja konvehtejakin vieressä :O Tää ei ole todellakaan normaalia mulle, mutta olen nyt niin vahvasti sitoutunut tähän projektiin että en voisi kuvitellakkaan syöväni nyt tammikuussa herkkuja! Motivaatio on siis todellakin korkealla vielä, eihän projekti ole vielä kovin kauaa kestänytkään. Tunnen itseni ja vähän pelkään sitä, että mun innostus lopahtaa, tai tulee jokin suurempi retkahdus ja sitten heitän hanskat tiskiin. Mutta toisaalta mulla on nyt niin vahva tunne ja tiedän, että niin ei tule käymään, vaan nyt teen sen mitä olen parin vuoden aikana yrittänyt useaan otteeseen. Kyllä musta on vielä siihen, myystä tulee vielä sporttimyy, sen tulette näkemään :) Retkahduksia varmasti tulee matkan varrella, mutta niistä pitää vaan päästä yli ja jatkaa projektia eteenpäin.  

Liikunta on vielä sellainen mihin en ole saanut sitä kunnon kipinää, mikä mulla joskus on ollut ja jumpalle oli päästävä aina ja siksi koska liikunnasta tuli niin hyvä olo. Tänään oli kyllä mukava käydä reilun puolen tunnin kävelyllä. Ja kotiin tullessa hain vielä crosstrainerin varastosta ja poljin sillä viitisentoista minuuttia aika kovalla teholla. Lihaskuntotreeni ei houkuta vielä ollenkaan, mutta kerta viikkoon teen sen treenin. Ehkäpä se kipinä tässä syttyy kun kuntokin alkaa taas kohoamaan.